Mutta tuntuu, ettei tuokaan meinaa riittää aktiiviselle nuorelle paimenkoiralleni. Eihän Aku mikään taskuraketti ole, vaan uskon, että siitä tulee varsin rauhallinen ja tasainen koira, kunhan ikää tulee lisää. Mutta tekemisen tarve on suuri ja intoa työntekoon löytyy. Joten lähdimme kokeilemaan tänään jotain aivan uutta ja jännää Akun, kaverini ja hänen koiransa kanssa :)
Meidät oli helppo innostaa kokeilemaan pelastuskoiratoimintaa, tässä tapauksessa menimme paikallisen koiraharrastusseuran järjestämään rauniokoirakoulutukseen. Minulla ei juurikaan ollut ennakkokäsityksiä moisesta lajista, joten ohjaaja kertoi meille pelastuskoiratoiminnasta ja antoi hyvin ohjeita raunioille. Sitten pääsimmekin kokeilemaan itse. Ensin Akun piti etsiä minut ja kun se löysi, piti palkata hyvin, seuraavaksi oli vuorossa vieraan ihmisen etsintä.
Aluksi Aku koetti etsiä silmillään ja korvillaan, mutta oikeastaan vasta viimeisellä etsintäkerralla se tajusi alkaa käyttää nenäänsä ja saikin ilmavainun etsittävästä henkilöstä. Kovin nopeasti koira väsyi tuossa hommassa ja pienen metsälenkin jälkeen se onkin nyt uinaillut koko illan sohvannurkassa :) Menään kyllä ehdottomasti ensi viikollakin treenaamaan! Nyt kun Aku hoksasi homman juonen, voi ensi kerralla sujua jo paljon paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti